Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

             Tänne vain hoitotarinat!

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Wendy

25.06.2013 19:07
Kaarsin pyöräni Sunkissan pihaan. Nousin satulasta ja talutin pyörän pyörätelineeseen. Lähdin kävelemään kohti rakennusta jossa kissat asustivat. Samassa Satsuma tuli yllättyneen näköisenä luokseni.
"Hei Wendy!" tämä tervehti.
"Hei!" naurahdin.
"Sinua ei olekaan täällä nyt vähään aikaan näkynyt", Satsuma sanoi.
"Ei niin... Ennen kesälomaa en kerennyt ja nyt lomalla... Noh, en kai vain ole muistanut tulla käymään", selitin.
"No eihän se mitään. Kunhan nyt alat käymään vähän aktiivisemmin niin kaikki on hyvin", Satsuma nauroi. Nyökkäsin ja hymyilin säteilevästi.
"Missä Sophie muuten on?" kysyin.
"Se taitaa olla sisällä. Täällä ulkona on niin lämmin että se kisuparka lojuu mielummin sisällä", Satsuma kertoi.
"Okei", vastasin ja lähdin sisälle.

Tulin eteiseen. Minulla oli jalassani crocsit. Jätin ne eteiseen ja lähdin sitten olohuoneen puolelle. Huomasin mustan, pitkäkarvaisen kissan sohvan alla. Se tuijotti minua väsyinen mutta kirkkain silmin. Ajattelin sen olevan Elmeri. Sophieta ei näkynyt olohuoneessa. Tarkistin vielä ettei sohvan alla ollut toista kissaa. Missäköhän Sophie oli? Jatkoin olohuoneesta keittiöön. Huomasin tiskipöydän kaapiston oven olevan hieman auki. Hahaa! Kurkkasin sisään ja löysin Sophien. Se kyhjötti tiskiainepullojen ja muiden pesuaineiden seassa kyljellään.
"No hei rakas! Vieläkö muistat minut?" kysyin ja kyykistyin kaapin oven vierelle. Sophie venytteli. Sen etutassut ojentuivat minua kohti ja takatassut kaapiston takaosaa kohti. Venyttelyn jälkeen ja nousi ylös ja loikkasi ulos kaapista. Naurahdin, laitoin pesuainepullot siististi kaapin toiseen reunaan (Sophie oli töninyt niitä ja ne olivat vähän sekaisin)ja suljin kaapin oven.
"Mitäs tehtäis?" kysyin hoidokiltani. Se kipitti vesikupin luokse. Kupissa oli vain vähän vettä. Päätin vaihtaa sen. Otin kupin maasta ja vaihdoin sen veden. Sophie alkoi innokkaasti lipittää vettään. Kurkkasin jääkappiin. Tällä kertaa löysin sieltä vajaan pullon Spritea. Kaadoin itselleni lasillisen ja join sen tyhjäksi. Sophiekin sai juotua tarpeekseen. Johdatin sen perässäni olohuoneeseen.

Olohuoneessa menin Sophien kanssa kissojen lelulaatikolle. Pentu yritti päästä laatikkoon. Se nosti tassunsa laatikon reunalle ja ponnisti. Pian se saikin itsensä ilmaan ja muksahti lelujen sekaan.
"Hei hei, rauhoituhan nyt vähän!" sanoin ja nostin avuttoman kissan pois laatikosta. Se katsoi minua suloisilla silmillään. Hymyilin sen katseelle ja valitsin lelulaatikosta leluhiiren. Hiirellä oli pitkä häntä niin että sitä pystyi vetämään lattialla. Sophie innostui heti ja alkoi tavoitella lelua tassuillaan.
"Hyvä, hyvä", kehuin kun tämä suorastaan kiisi lelun perässä. Kun olimme leikkineet noin 15 min Sophie alkoi väsyä. Laitoin lelun takaisin laatikkoon. Sophie meni sohvan alle ja kävi kyljelleen. Elmeri säikähti ja lähti pois.
"Hassu kisu", naurahdin. Kävin lukunurkkaan lukemaan kirjaa.

Olin lukenut kirjaa noin puolisen tuntia. Nyt olin lähdössä kotiinpäin. Sophie nukkui yhä sisällä. Moikkasin Satsuman ja laitoin kypärän päähäni. Kiinnitin hihnan ja nousin satulaan. Lähdin ajamaan kohti kotia.


Vastaus:

Mukava tarina. Saat 50 $R.

-Satsuma-

Nimi: Kiwi

05.06.2013 08:58
jatkuu...
Fillyn piti lähteä omiin puuhiinsa, joten jäin kahdestaan Nöpön kanssa. Kannoin sen sylissäni eteiseen ja puin sille valjaat päälle. Vielä hihna kiinni ja eikun ulos!
Pihalla suuntasimme reittimme tutulle ja kesäiselle metsäpolulle. Nöpö ei olisi halunnut kulkea valjaissa vaan kiemurteli koko ajan. En silti halunnut päästää sitä irti, kissat kun ovat niin omapäisiä etteivät tule takaisin kun ne lähtevät. Ainakaan välttämättä...
Ihastelin polun vieressä kasvavia kukkia kun kuljimme eteenpäin. Nöpö tutkaili kaikki muurahaiset ja kävyt joita tuli vastaan. Se vaikutti kovin innokkaalta. :-) Kun olimme kulkeneet aika pitkän matkan, huomasimme oravan kuusen oksalla. Nöpö yritti kovasti sännätä sen perään, mutta pidin lujaa kiinni hihnasta. Orava säpsähti oksallaan ja vilisti pikapikaa pois. Tästäkö Nöpö masentui. Se istahti maahan eikä enää suostunut liikkumaan eteenpäin. Nyin hihnasta ja houkuttelin sitä. Lepertelin Nöpölle vaikka mitä, mutta hän ei edes katso minuun! :-) -Äh! Senkin jääräpäinen kissa, haluatko että mennään kotiin, kysyin ja kuin ihmeen kaupalla Nöpö nousi ja otti suunnan kohto Sunkissaa!!

Matkamme takaisin Sunkissaan sujui vauhdikkaasti, ja vasta hoitolan pihassa irrotin Nöpöltä hihnan ja annoin sen temmeltää muiden kanssa. Katselin hetken huvittuneena kissojen menoa ruohikossa ja menin sitten terassin varjoon istuskelemaan. Oleilin siinä ehkä kymmenen minuuttia. Sitten huhuilin Nöpöä luokseni. Pian se tulikin kauheaa vauhtia kohti ja loikkasi syliini. -Voi sinua hassu! Mennäänkö sisälle niin saat ruokaa? höpötin ja avasin ulko-oven Nöpö sylissäni. Tällä kertaa en astunut kissan päälle vaan meinasin törmätä Satsumaan joka oli juuri tulossa ulos. -Ai hei Kiwi! Pitkästä aikaa. Mitäs olet puuhaillut? hän kyseli. -Olin äsken lenkillä Nöpön kanssa ja nyt menen laittamaan sille ruokaa, vastasin ja laskin rimpuilevan Nöpön maahan. Se viiletti heti keirriön suuntaan. Katselimme hiljaisina sen perään. Mieleni teki halata Satsumaa, mutta en sitten oikein kehdannut. Minulla oli ollut suunnaton ikävä, ja olin jo onneksi päässyt siitä aika hyvin yli. En vieläkään oikein uskonut että olin oikeasti Sunkissassa. -Kai minä menen tästä laittamaan tuolle ruokaa. -Ok, Satsuma sanoi ja hymyili. Lähdin keittiöön ja kuulin kuinka ulko-ovi sulkeutui hiljaa.
Nöpö ei ollut ainoa ruokaansa odottava kissa keittiössä. Suoranainen parvi kiemurteli jaloissani iun otin kaapista ruokapussit ja kaadoin kippoihin murot. Avasin vielä yhden uuden paketin että kaikille riitti. Nöpö hotki ruokansa ja juoksi ohitseni pois keittiöstä. -Ha! Etkö edes hyvästele, huudahdin sille muka loukkaantuneena. Olohuoneeseen päästyäni en kuitenkaan nähnyt sitä enää missään joten aloin keräilemään kimpsuja ja kampsujani ja lähdin tyytyväisenä kotiin!

Vastaus:

Pidän tarinoistasi edelleen. Muutama kirjoitusvirhe, mutta muuten taas kerran ihana tarina. Saat 70 $unRahaa.

-Satsuma-

Nimi: Kiwi
Kotisivut: http://kuutamoyo.suntuubi.com/

03.06.2013 19:53
Voi jukra! En voinut uskoa että pääsisin taas Sunkissaan. Tunsin samaan aikaan kuplivaa iloa ja surua, koska minulla oli kova ikävä Miskaa. Juoksin kuitenkin Sunkissan tien nopeasti ja tulin puuskuttaen tuttuun pihaan. Muutama kissa tuli vastaan niin kuin aina ennenkin. Täytyy kyllä myöntää, että muistot tulivat mieleen. :-)
Tervehdittyäni kissoja astuin sisään hoitolan tiloihin. Meinasin astua jonkun touhukkaan kissan päälle, joka ilmeisesti jahtasi koppakuoriaista. :-) Jatkoin matkaani kissasta huolimatta. Tai ainakin yritin. Kissa syöksyi lahkeeseeni ja piteli siitä kynsin hampain. Loikin hätääntyneenä yhdellä jalalla halliin. Yritin ravistella kissaa irti. -Päästä irti! Astun sun häntäs päälle pian! Apua! Tää kissa yrittää tappaa mut!! huusin ja loikin edelleen yhdellä jalalla. Joku tyttö syöksyi keittiöstä luokseni ja heti nähtyään minut hän pysähtyi ja purskahti nauruun. Katsoin häntä avuttomasti, mutta hän vain hihitti edessäni. Lopetin loikkimisen ja laskin jalkani maahan. Yllättäen kissa syöksyi matkaan. Katsoin sen perään ja vilkaisin tyttöä joka alkoi rauhoittumaan. Tässä kohtaa tunsin kuinka poskilleni nousi puna ja olisin halunnut vajota maan sisään. Seisoin siinä kuitenkin katse painettuna maahan. -Ninni ei ilmeisesti oikein pidä sinusta, tyttö sanoi. -Se on toisinaan aika villi. Oletko muuten uusi täällä? tyttö kysyi.
- En oikeastaan. Hoidin täällä ennen kauan, mutta sitten Sunkissa jäi tauolle ja nyt olen taas uudestaan hoitamassa, mutta eri kissaa. Siitä puheen ollen, oletko nähnyt Nöpöä missään? kysyin ja vilkuilin ympärilleni. -Ei, en ole. Muuten, nimeni on Filly, tyttö sanoi ja väläytti hymyn. Vastasin siihen ja esittelin itseni. Lähdimme yhdessä etsimään Nöpöä.
Vartin etsinnän jälkeen Nöpö löytyi keittiön kaapin sisästä. Vieläpä siitä missä säilytettiin kisujen ruokia. Onneksi avatussa pussissa ei ollut juuri mitään. Ja uusia pusseja Nöpö ei tietenkään osannut avata. Pikku ressukka oli avuttoman ja surkean näköinen kun löysimme sen. Nappasin sen syliini ja se rauhoittui siihen.
Jatkuu...

Nimi: Windy

09.05.2013 17:48
Tallustelin kohti Sunkissaa. Kun aloin erottaa Sunkissan tieltä, aloin juosta, ja lähestulkoon törmäsin Satsumaan hengästynyt kuin olin.
- Moi, huohotin. - Mä olen Windy, Muron hoitaja.
- Wendy, ethän sä hoida Muroa vaan Sophiaa, Satsuma tokaisi kulmiaan kurtistaen.
-Windy!kiljaisin. Satsuma nauroi.
-Anteeksi, Windy, teillä on niin samanlaiset nimet.
- Missä Muro on?kysyin.
- Sisällä, mutta varmaan tunnistatkin sen, Satsuma totesi. Nyökkäsin, ja rynnin sisälle. Hetken päästä näinkin Muron.
-Muro, kissssskissss, kissittelin. Muro tuli luokseni epäluuloisen näköisenä.
- Mur, tervehdin, sillä sana mur muistuttaa kissojen tervehdystä (totta oikeasti, kisaakirjasta luettu.)
- Nau, Muro vastasi, ja samassa se painoi kyynärpäänsä maahan ja veti suunsa ja silmänsä viiruiksi, mikä tarkoittaa että se halusi leikkiä (totta tämäkin).
Vieritin palloa lattialla, ja Muro hyökkäili sen perään.

Vastaus:

Loppuiko tarina vai jatkatko sitä vielä. Se loppui vähän niin kuin seinään.

-Satsuma-

Nimi: Wendy

09.05.2013 10:29
Pyöräilin Sunkissan pihaan. Satsuma tuli aurinkoisesti hymyillen minua vastaan.
"Hei! Oletkos sinä Wendy?" Satsuma kysyi.
"Juu, olen" vastasin.
"Sepä hyvä. Sophia onkin jo odotellut sinua" Satsuma sanoi ja nosti maasta pienen kissan, joka taisikin olla Sophie. Nainen ojensi sitä minulle. Otin Sophien varovasti vastaan.
"Voih" huokaisin. Se katsoi minua suloisesti pienillä, mutta samalla suurilla silmillään.
"Tänään se ei ole vielä piiloutunut minnekään, mutta eiköhän sekin hetki vielä koita" Satsuma naurahti.
"Juuh" naurahdin mukana ja silittelin Sophien päätä.
"No, minä jatkan nyt matkaani. Käypäs vaikka antamassa sille vähän vettä" Satsuma sanoi ja lähti sitten. Lähdin Sophie sylissäni kohti taloa, jossa taisivat asustaa Satsuman lisäksi kaikki kissat.

Sisään astuttuani laskin Sophien maahan. Se vipelsi samantien keittiön suuntaan. Jätin tennarini eteiseen ja menin itse perässä. Keittiössä otin maasta vesikupin ja täytin sen raikkaalla vedellä. Sophie alkoi heti lipittää vettä. Minulla oli kamala jano! Kurkistin jääkaappiin ja otin sieltä pullon Jaffaa. Otin kaapista itselleni lasin ja kaadoin pullosta siihen Jaffaa. Sitten laitoin Jaffan takaisin jääkaappiin ja join lasin tyhjäksi. Sophiekin oli tainnut juoda tarpeekseen joten päätin lähteä sen kanssa pienelle kävelylle ulos. Menin eteiseen ja Sophie onneksi seurasi minua. Otin naulakosta valjaat ja ujutin ne varovasti Sophien päälle. Kiinnitin valjaisiin hihnan ja vedin sitten tennarit jalkaani. Solmin nauhat ja lähdin sitten Sophie vierelläni ulos.

Pihalla ei onneksi näyttänyt olevan muita kissoja, jotka voisivat lähteä peräämme. Lähdin taluttamaan Sophieta kohti pihatietä. Kun olimme kääntymässä pihatien päässä autotielle päätin vielä varmuuden vuoksi vilkaista taakseni. Ja hyvä että vilkaisin, sillä Pörri tepsutti ylvään näköisenä perässämme.
"Pörri!" huokaisin. Nyt emme voisikaan mennä kävelylle, en nimittäin saisi Pörriä mitenkään sisälle samalla kun yrittäisin pidellä kärsimätöntä Sophieta paikoillaan. Eikä ketään auttajaa näkynyt paikalla. Nooh, eiköhän tämmöinen minilenkkikin tällä kertaa riittänyt. Lähdin taluttamaan Sophieta takaisinpäin Pörriä kohti. Kun Pörri tajusi meidän lähestyvän se ampaisi jonnekin talon taakse.

Sisällä irrotin hihnan Sophien valjaista ja otin sitten valjaat pois pennun päältä. Ulkona alkoi pikkuhiljaa taas satamaan, koko yönkin oli satanut. Sophie juoksi olohuoneeseen ja hypähti sohvalle. Menin perässä. Sain sen kiinni yrittämässä kiivetä sohvan selkänojalle. Kynnet olivat työntyneet syvälle sohvakankaaseen ja kissa roikkui selkänojassa avuttomana.
"Voi Sophie!" naurahdin ja menin auttamaan kissaa. Nostin sen varovasti selkänojalle. Kissa alkoi tyytyväisenä katsella ulos ikkunasta. Päätin jäädä Sunkissaan odottelemaan että sade lakkaisi, sitten lähtisin.

Vastaus:

Mukava tarina.
Minä en varsinaisesti asu samassa talossa kissojen kanssa vaan minulla on oma pieni mökki Sunkissan alueella.
Saat 50 $R.

-Satsuma-

Nimi: Filly
Kotisivut: http://vrttallivalley.suntuubi.com/

05.05.2013 10:10
- Äiti! Mennäänkö jo? Huusin alakertaan, ja katselin samalla Pörrin kuvia. Että se kissa oli ihana! Huokaisin ja odotin vastausta.
- Äiti?
- No, mennään sitten jos on noin kiire! Äitini naurahti ja lisäsi sen perään, että Pörri oli vienyt kyllä sydämeni täysin. Vaikka eihän se oikein ollut totta. Vain yhden lohkon sydämestäni. Sitten oli yksi hoitohepalleni ja... Okei, teitä ei kiinnosta kuitenkaan. Jatkuu:
Katselin kun sade ropisi auton ikkunaan, ja maisemat puuroutuivat auton vauhdista. Lopulta saavuimme Sunkissan pihaan. Moikkasin äidille, ja olin juoksemassa sisään, kun melkein kompastuin Pörriin. Se ei onneksi ollut vielä ehtinyt yhteenkään mutalätäkköön, joten nostin sen syliini, ja kipitin sisään. En halunnut tulla heti litimäräksi. Pörriä se ei näyttänyt haittaavan.

"Miaau, maaau" Pörri jutteli, kun laitoin vaatteeni naulakkoon. Nauroin, sillä se kuulosti oikeasti todella hauskalta. Lähdin hakemaan itselleni kuumaa mehua, kun kaakaosta en oikein välittänyt, ja kaadoin maitoa Pörrille. Se kehräsi, ja joi maidon hitaasti nautiskellen. Menimme olohuoneeseen, ja istahdin sohvalle nautiskellen kuumaa juomaani. Pörri käpertyi aivan viereeni ja kehräsi lämpimästi. Silitin sen mustaa pientä päätä, ja hymyilin, kun se ummisti silmänsä, ja päätti ottaa päiväunet. Kuuntelin, kuinka sade lakkasi, ja päätin, että tänään voisi hieman lenkittääkin Pörriä, tai muuten vain leikkiä pihalla. Niimpä kun Pörri heräsi, otin muutaman herkun, ja mukanani tuoman lelun. Tajusin nimittäin, etten edes oikein voisi lenkittää Pörriä, kun ei ollut minkäänlaisia valjaitakaan! Nauroin tyhmyydelleni, ja nostin Pörrin mukaani eteiseen. Pukiessani takkia, huomasin ettei Pörri enää ollut vieressäni. Yhtäkkiä Joku maukaisi lokerojen päältä ja säikähdin aivan kauheasti.
- Pöhkö kissa! Naurahdin ja katsoin Pörriä silmiin. Ne olivat vaaleansiniset. Minulle oli kerrottu, että usein sinisilmäiset kissat olivat sokeita. Mutta Pörri ei ollut. Kutsuin sen alas, ja avasin oven. Pörri juoksi innoissaan pihalle, ja lähti taapertamaan kostealle nurmelle. Katselin sen touhuja, ja kuvasin samalla. Jos saisin hyviä kuvia siitä, voisin laittaa yhdet kehyksiin, ja hoitoheppani kuvan viereen yöpöydälle.

Pihalla oli muitakin kissoja. Ninni oli myös tullut seurassamme pihalle, kun en ollut huomannut, mutta ei kai se haitannut. Pörri saisi leikkiseuraa. Vahtisin vain, etteivät ne karkaisi. Taivaalla lensi kurkiaura. Pörri ja Ninni katselivat isoja lintuja hämmästyneinä. Sitten Pörri väsyi leikkimään, -ainakin hetkeksi- joten se tuli luokseni rapsuteltavaksi. Se asettui syliini mukavaan asentoon, ja haukotteli. Rapsutin sitä korvan takaa, ja se kehräsi. Aurinko tuli pilvien takaa, ja alkoi hitaasti kuivattaa vesilätäköitä. Päätin että nyt olisi hyvä aika mennä sisälle, sillä olin nähnyt ketun, enkä halunnut jäädä vastuuseen syödystä kissanpennusta. Nostin myös Ninnin ja kipitin sisälle. Laskin pennut maahan, ja Ninni menikin heti omille teilleen. Pörri sen sijaan pysytteli minun lähelläni. Se näytti taas yllättävän likaiselta.
- No missä vaiheessa sinä nyt taas olet itsesi ehtinyt liata? Kysyin, mutta eihän se tietenkään voinut vastata. Sitten se vapaaehtoisesti käveli suihkuille. Mitä ihmettä? No, pesin sen kuitenkin, hieman hämmentyneenä asiasta. Kun sen turkki oli kuivunut, harjasin sen ja pian oli Pörri taas pörheä, niinkuin aina.

Nyt Pörri lähti omille teilleen, varmaan etsimään Väinöä ärsytettäväkseen, tai sitten jotain tyttöpentua leikkikaveriksi. Itse hain olohuoneen lukunurkkauksesta kirjan, ja syvennyin siihen. Pian Pörri tulikin Sophien kanssa olohuoneeseen jahtausleikin merkeissä. Pörri hyppäsi hyllyn päälle, ja Sophie kovaa vauhtia perässä.
Naurahdin pentujen vikkelälle vipellykselle. Kävin laittamassa Pörrille ruoan, ja tein sitä hieman lisää, koska se alkoi olla jo lopussa. Pitihän ruokaa riittää muillekin kuin vain Pörrille

Pian kuulin kuinka auto tuli pihaan. Äiti tuli hakemaan. Höh, olisi ollut kiva olla pitempäänkin, mutta seuraavalla kerralla sitten! Annoin Pörrille pusun ja lähdin.

Loppu

Vastaus:

Mitä ihmettä?! Pörri menossa vapaaehtoisesti suihkuun?! Ihmeiden aika ei ilmeisesti ole ohi...
Mutta Sunkissan alueella ei ole nähty kettuja moniin vuosiin. Sekin on kummallista...
Ihana tarina. Saat 80 $R

-Satsuma-

Nimi: Filly
Kotisivut: http://applelove.suntuubi.com/

03.05.2013 20:56
Pyöräilin rauhallisesti kohti paperilappuuni kirjoittamaa osoitetta, toisinsanoen Kissahoitola Sunkissaa. Minulla ei todellakaan ollut liiemmin kokemusta kissahoitoloista, kenneleissä ja talleissa sekä yhdellä maatilalla olin ollut useastikin ja nytkin hoidin erästä hevosta. Noh, pian edessäni näkyi portti, joten jarrutin, ja pysähdyin sen eteen. Sen yläpuolella luki "Sunkissa" joten tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Avasin portin ja talutin pyöräni pihalle. Isolle pihalle. Tuijotin hetken näkyä suu auki, kunnes kuulin pienen "Miau!" äänen. Edessäni oli aika varmasti Väinö, ainakin kuvan perusteella. Rapsutin sitä hieman, ja se kehräsi.

Sitten siirsin katseeni hoitolarakennukseen itseensä. Se oli isohko, koristeellinen ja aika vanhan näköinen, niinkuin sivuilla oli kerrottukin. Juuri silloin ovi avautui, ja oletettavasti Satsuma tuli pihalle.
- Ai heippa! Sinä olet varmaankin Filly? Hän kysyi, ja tuli luokseni iloisesti hymyillen. Nyökkäsin ja hymyilin.
- Näytän sinulle hieman paikkoja, seuraa minua! En ollut vielä kauhean puheliaalla tuulella, joten vein pyöräni telineeseen, lukitsin sen, ja lähdin seuraamaan Satsumaa. Jätin vaatteeni aulaan, ja kiirehdin hänen peräänsä.
- Noniin, eli tässä on olohuone. Hän selitti. Seuraavaksi näytti Satsuma minulle saunat, ja suihkut, makuuhuoneet ja keittiön. Lopuksi hän vielä kertoi, missä vessat olivat.

- Selvä, kiitos! Hymyilin, ja vein vielä laukkunikin naulakoille, mutta piilotin sen varmuudeksi takkini alle. Sitten Pörriä etsimään! Aloitin menemällä pihalle, ja katsastin kaikki mahdolliset kuralätäköt. No, etupihalla se ei ainakaan ollut. Kiersin hoitolan taakse, ja juuri siitä isoimmasta, ja mutaisimmasta lätäköstä, löytyi pikimusta, pörröinen ja sinisilmäinen kissanpentu. Pörri.
- No heippa pikkuinen! Sanoin, ja nostin mutaisen pikkukisun syliini. Se kehräsi lämpimästi. Menimme sisälle, ja suoraan kissojen suihkuille.
- Sinä tarvitset kipeästi kunnon pesua! Sanoin, ja naurahdin, kun se katsoi minuun surkeana. Okei, eli se ei kauheasti pitänyt pesusta. No, ei auttanut, pakko se oli pestä, sen kuului olla musta, nyt se oli mustanruskea laikukas!

Pörri antoi minun kastella itsensä jotenkuten hyvin, hieman ehkä rimpuili, mutta otti muuten rauhallisesti, Hieroin kissanshampoota sen karvapeitteeseen. Nyt Pörri alkoi taas kehrätä suloisesti. Pesun jälkeen kuivasin sen hyvin, kunnes se oli nimensä mukaisesti aivan pörhöinen. Menin kissa sylissäni olohuoneeseen, sillä ulkona oli hieman koleaa, enkä halunnut että Pörri vilustuisi. Saatikka että se menisi ensimmäiseen mutalätäkköön jonka vain onnistuisi bongaamaan. Pörri tuli syliini, ja asettui mukavasti. Sitten se katsoi minua "No, tässä vaiheessa yleensä rapsutetaan!" Ilmeellä, jolloin oli pakko nauraa. Lopuksi kyllä sitten rapsuttelinkin sitä melkein koko ajan. Sitten etsin käsiini muutaman lelun, ja annoin Pörrin valita niistä toisen. Se kyllä halusi (ilmeisesti) molemmat, joten päätin vuorotella. Näytti huvittavalta kun se lähti jahtaamaan kulkuspalloa kuin mikäkin. No, mikälie olikaan.

Lopuksi etsin sille hieman ruokaa, ja laitoin sitä Pörrin kuppiin. Se kipitti ahnaasti syömään osuutensa ateriasta, jonka jälkeen se haukotteli makeasti. Oli jo myöhä, ja minunkin oli aika lähteä kotiin. Rapsutin hyvästiksi Pörriä korvan takaa, ja menin ilmoittamaan Satsumalle että lähtisin. Kotonani katsoin ottamiani kuvia Pörristä, ja naurahdin yhdelle heilahtaneelle. Näytti aivan kuin Pörri olisi lentänyt! Äitinikin tuli katselemaan kuvia, ja nauroi aivan samanlailla kuin minäkin, ja tottahan se oli, että Pörri näytti hauskalta! Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa!

Loppu

Vastaus:

Ihana tarina! Pörri varmasti kiintyi sinuun jo ensitapaamisenne aikana. Ja älä sitten ylläty. Pörriä saakin sitten olla pesemässä aika usein...
Saat 70 $R.

-Satsuma-

Nimi: Inde

02.05.2013 20:22
Tulin taas pyörälläni tapaamaan Olivea. Oli niin lämmin, että olin laittanut shortsit. Kävelin sisälle ja löysin Oliven oven edestä. Se oli kai jotenkin aistinut tulleeni  Otin sen syliini ja silittelin sitä. Tein sille vähän ruokaa, ja laitoin sen Oliven uuteen siniseen ruokakuppiin. Se alkoi syödä täyttä vauhtia. Laitoin myös vettä. Sitten huomasin, että sen turkki oli ihan pölyinen. Se oli kai käynyt ulkona. Vein sen suihkuun. Kun avasin hanan, se säikähti ja ryntäsi ovelle. Se ei ilmeisesti pitänyt vedestä. Yritin houkutella sitä makupaloilla takaisin luokseni, jotta voisin pestä sen, mutta se ei oikein innostunut. Lopulta otin itse sukat pois ja kastelin jalkani. Kun se näki minunkin kastuvan, se jotenkin tuli lähemmäs. Yksi askel kerrallaan, se lähestyi minua - ja vettä. Lopulta se uskaltautui menemään veden alle, ihan itsekseen! Se oli niin suloinen kastuttuaan. Pieni ja lutuinen. Levitin varovasti shampoota sen turkkiin, ja hieroin samalla sitä. Se tykkäsi hieronnasta ihan hirveästi, koska se nosti nenänsä ja kehräsi. Näytti ihan siltä kuin Olive olisi hymyillyt
Pesin shampoon pois, ja käärin Oliven pyyhkeeseen. Kun Olive oli kuivunut, harjasin sen turkin. Harjaamisesta se ei oikein innostunut, mutta karkuunkaan se ei lähtenyt. Tarkistin Oliven kynnet, mutta ne eivät olleet hirveän pitkät, joten leikkuuta ei tarvittu. Käperryin lukunurkkaan ja luin kirjaa. Olive käpertyi syliini ja nukahti siihen.

Myöhemmin lähdimme ulos kävelylle. Teimme pitkän, kolmen kilometrin lenkin. Olive oli tosi virkeä, se kipitteli edessäni. Palattuamme oli jo niin myöhä, että minun piti lähteä kotiin. Silittelin kuitenkin vielä Olivea, ja täydensin sen ruokavaraston. Kun olin lähdössä, huomasin että se katsoi perääni ikkunasta.

Vastaus:

Mukava tarina.
Asiat tapahtuvat aika nopeasti eikä aina oikein ymmärrä nopeaa tarinan kulkua. Voisi myös olla enemmän kuvailua. Muuten ihan hyvä.
Saat taas 50 $R

-Satsuma-

Nimi: Inde

01.05.2013 19:28
ENSITAPAAMINEN

Tulin pyörällä hoitolalle. Tämä oli ensimmäinen kertani täällä. Tunsin hoitolan omistajan, joka tuli minua vastaan. Satu vei minut sisälle ja esitteli paikkoja: eteisen, olohuoneen, saunan ja suihkut, makuuhuoneet, keittiön... Hän näytti myös oman mökkinsä, ja kertoi että sieltä hänet tarvittaessa löytäisi. Hän kuitenkin viettäisi paljon aikaa kissojen kanssa.
Sitten Satu jätti minut etsimään Oliven ja tutustumaan siihen. Etsin häntä joka puolelta mutten löytänyt häntä. Lopulta kompastuin johonkin. Siellähän se pikku Olive makasikin! En ollut huomannut häntä, sillä hän oli kuin olikin 'yhtä lattian kanssa'. Aluksi se ei nostanut katsettaankaan. Istahdin sen viereen, ja sanoin:
"Hei. Minä olen uusi hoitajasi. Nimeni on Inde. Meistä tulee hyvä pari," ja hymyilin sille samalla kun silittelin sitä. Yhtäkkiä se nosti katseensa ylös, ja haisteli kättäni. Sitten se puski kättäni, nousi ylös ja tuli syliini. Sen ilmeestä ja asennosta päätellen (ja myös siitä, että se kehräsi) se taisi pitää minusta. Otin sen käsiini ja syleilin sitä. Minusta tuntui todella hyvältä. Olive oli lämmin ja suloinen.

Hetken aikaa siinä vietettyämme kävimme hakemaan Olivelle vähän leluja. Itse meinasin lähteä väärään suuntaan, kunnes huomasin Oliven kävelevän päättäväisesti kohti olohuonetta. Otin esille vähän leluhiiriä ja palloja, ja se alkoi heti leikkiä niillä ihan innoissaan. Ei olisi uskonut että sellaisesta lattiamakaajasta oli tullut vipeltäjä. Se leikki siinä kymmenisen minuuttia, ja lopulta kyllästyi. Keräsin lelut, ja laitoin ne paikoilleen.
Olive katseli ikkunasta ulos. Oli ilta, mutta silti lämmintä ja valoisaa. Lähdimme vähän kävelylle. Emme poistuneet pihasta, vaan kävimme istumaan penkille. Edestämme kipitti pari muutakin kissaa. Ne olivat myös suloisia

Kun alkoi tuulla, ja tuli kylmä, menimme takaisin sisälle. Olive näytti väsyneeltä, ja se kiipesi sohvalle ja asettui mukavasti. Silittelin sitä vielä vähän aikaa, kunnes se nukahti. Sen jälkeen kävin viemässä lokerooni pyyhkeen, ja joitakin vaihtovaatteita ym. tarvittavia tavaroita. Tämä ilta oli mennyt hyvin, ja uskoin että tulisimme Oliven kanssa hyvin toimeen.

Vastaus:

Ensitapaamisenne meni siis ilmeisesti melko hyvin.  Olive varmasti nautti kun sai olla huomiosi keskipisteenä.
Saat ööhm ööömmmm... 50 $R.

-Satsuma-

©2018 sunkissa - suntuubi.com